Ei ollut kertaakaan. Vaan olipas. Amanda. Hän oli syvästi rakastunut mieheen. Mies oli ihanan karvainen, kuin sammal. Pehmeä ja hellä. Amanda tapasi tämän miehen Lintulammen äärellä eräänä kauniina päivänä. Päivä oli kaunis ja aurinko helli Amandan kasvoja. Lammen pinta helmeili valon loisteessa. Kaukana oli ankkoja, joiden jatkuva kaakatus häiritsi hieman. (kvaak). Metsän halki käveli, hieman siksakkia, mies josta Amandan uusi rakkaus oli tuleva. Tätä hän ei tiennyt aiemmin. Saapuessaan Amandan kohdalle mies kaatui naamalleen. Kaatuessaan tämä huudahti "auts, bitch". Vasta sitten Amanda kiinnitti huomionsa horjahtelevaan mieheen, joka katsoi häntä hyvin pohtivasti. Heidän silmänsä menivät ristiin kuin Matti Nykäsen sukset.. Siis katseet kohtasivat tavalla, jota ei voi sanoin kuvailla. Mies ryömi Amandan luokse ja pyysi saada jotain mehukasta juotavaa. Hänen kulmakarvansa nousivat vain hieman, tarkoittaen vain ja ainoastaan yhtä asiaa. Amanda tarttui mieheen kiihkeästi kiinni ja kysyi tämän nimeä. Miehen olemus muuttui todella salaperäiseksi, eikä hän suostunut paljastamaan identiteettiään. Amanda kiinnostui Miehestä huomattavasti enemmän. Mies otti harmaan puvuntakkinsa taskusta taskumatin ja tarjosi siitä Amandalle huikan. Amanda toi taskumatin huulilleen ja joi kiihkeästi helmeilevää nestettä joka poltteli vatsassa. He kaatuivat mättäälle kuin pehmeälle sängylle. Mies oli lämmin ja veti Amandan lähemmäs omaa kehoaan. Amandan kermainen vartalo vietteli Miehen täysin. Lemmen valtikka kohosi alttarille ja mies tarjosi rakkauden siementään Amandalle. Tähän mieheen Amanda rakastui kuin kissaansa, Kislu Skeidaan.. Syksy oli jo pitkällä, lempi kukoisti ja koko elämä oli edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti