1. Innostun aika monista jutuista paljon myöhemmin kuin muut, joskus jopa pari vuottakin saattaa venähtää ennen kuin isken silmäni johonkin jota kukaan ei edes muista enää. Näin käy yleensä TV ohjelmien, näyttelijöiden sunmuiden kanssa. Hyvänä esimerkkinä toimii Putous, jota en edes vaivautunut jostain syystä parina edellisenä vuotena katsomaan, ja nyt oon se joka istuttaa porukan sohvalle lauantai-iltana ja laittaa tuijottamaan ruutua sen 1.5 tuntia. Elämäni rakkaus tällä hetkellä muutenkin, lauantaita odotellessa itken tässä verisiä kyyneleitä kun en hyväksy tosiasiaa että se loppuu, nyyh. Hävettää melkeen kans myöntää (kuten edellisestä postauksesta ehkä tuli selville) että sillon kun porukka raiskas Marja Tyrniä niin ei mua kiinnostanut melkeinpä paskaakaan mutta nyt fiilistelen Akua liikaakin, hähäääääö.
2. Oon surullisen riippuvainen sosiaalisesta elämästä, mulle läheisistä ihmisistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Ja tietty facebook on tän addiktion huipentuma, harvoin oon yli puoltakaan tuntia päivittämättä kyseistä sivua vaikka sitten puhelimella (ah, älypuhelimen välttämättömyys). Samoin kuin parin päivän kipeänä olo ja neljän seinän sisällä oleminen meinas tappaa mut, olo oli kuin uudestisyntynyt kun pääsin takasin sivistyksen pariin. Oon kans ihan sairaan omistuksenhalunen ja toisinaan myös hieman mustasukkanen mun kavereista, siitä piirteestä en kyllä kauheesti tykkää itessäni.
3. Mulla ei oo mitään hajua mitä musta tulee isona. Tai no onhan mulla ideoita ja kind of vaihtoehtoja mutta ne tappeleeki sitten keskenään. Tähän asti olin aina tienny että tuun tekeen töitä taiteen/suunnittelun parissa jossain muodossa, mutta lukion makuun päästyäni ja psykologian hienoudet tajuttuani tää visio on saanut kilpailijan. Musta ois ihan sairaan hienoa olla psykologi, psykoterapeutti tai sitten ihan vaan opettajakin. Jänskättää vaan mihin päädyn lukion jälkeen opiskelemaan mutta onhan mulla vielä aikaa miettiä sitä. Lisäksi parhaita fiiliksiä antavat ne toistuvat kympit psykan kokeista, en oo ikinä ollu missään aineessa niin hyvä että koulumme about vaativin opettaja antaisi palautetta: "ei mitään valittamista" tai että ylipäätään saisin niin hyviä numeroita, jeeee. Rakastan, todella paljon.
4. Valokuvaus on mulle kans vähän niinku kaikki kaikessa. En osaa lähteä kotoa ilman kameraa, tulee heti sellanen "entä jos tänään tapahtuukin sitten jotain hienoa"- fiilis. Tykkään kuvata mitä vain ja melkein milloin vain, vaikka sitten niitä ikuisia kahvikuppeja. En oo myöskään ikinä oppinu mitään kameroihin liittyvää lukemalla/opiskelemalla vaan kaiken mitä tiedän oon kokeillu oman käden kautta tai saanut neuvoja joltakin henkilökohtaisesti - oon oikeestaan ihan aloittelija vielä ! Mulla on siis kamalasti opittavaa vielä mutta näin mä koen sen parhaaksi että kokemus opettaa. Ehkä siksi en myöskään väsy siihen kuvaamiseen, tuskin vielä piiitkään aikaan tulee sitä fiilistä että muka osaisin tarpeeksi tai jotain.
5. Oon aina ollu vähä socially awkward eikä sosiaaliset tilanteet oo mun vahvuuksia. Oon kummiski mielestäni parantunu tässä ees vähän ja siitä oon ylpee. Jäädyn kans totaalisesti kun pitää puhua englantia yllättävässä tilanteessa, vaikka muuten oon siinä ehkä jopa hieman keskitason yläpuolella, jos uskallan sanoa (ainaki sillon tällön hih). En tykkää yhtään pitää esitelmiä koulussa, saati edes viitata, yh. Osaan kuitenkin jutella uusille ihmisille nykyään paremmin ja hoitaa kans jotain vastuullisempiakin juttuja joita saan osakseni, jee.
6. Oon_hillitön_leffafriikki. Se tulee esille aina ku täytän tällasia, viimestään sitten ku ideat pääsee loppumaan. Kummiski, omistan ite päälle parisataa leffaa ja katon melkeen mitä tahansa. Eipä myöskään tule pahemmin vietettyä juhlapäiviä jolloin en saisi sukulaisilta läjän elokuvia/DVD-bokseja lahjaksi. Voitte siis kuvitella mitä tuskaa mun elämä on atm ku mun koneen levyasema on rikki?!? Ja meillä kun ei ole edes DVD-soitinta, heh. Enivei, oon keräilly leffoja kaikilla perusteilla kansikuvasta näyttelijöihin eikä niitä voi mun mielestä omistaa liikaa, kivaltaki ne näyttää tossa hyllyssä. Eihän tuo mun kokoelta toki mikään kuninkaallinen ole ja pitäisi taas alkaa osteleen siihen täydennystä kun rahat riittää. En myöskään koskaan oo pahemmin innostunu kirjojen lukemisesta Harry Potterien lisäksi joten silläkin saattaa olla osansa tähän mun sohvaperunaimagoon. Elokuvat vaan on jotain niin siistiä, en mä sitä osaa selittää. Siitä vaan herää aika maagisia tunteita ku oot just kattonu jonku mahtavan leffan, aaaa.
7. Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä - mun intohimo matkustelua kohtaan. Kamalaa kun tästä tuli nyt tämmönen "mistä Amanda tykkää"-postaus mutta en voi jättää tätä huomiottakaan. Oon jo pitkään miettiny että jos jotain haluun tehä elämälläni niin matkustaa, käydä niin monessa paikassa kuin mahdollista ja tutustua niin moneen erilaiseen kulttuuriin kuin ehdin. Se jos jokin on ihan oma tunnemaailmansa vertaa vailla kun astut koneesta vieraalle maaperälle ja pääset hengittämään ilmaa maailman toiselta laidalta oivoivoi. Mulla on viharakkaussuhde kaikkiin matkailumainoksiin, toisaalta saan vaan uusia inspiraatioita siitä missä kaikkialla pitää käydä, mutta en kestä sitä mullehetikaikkinyt-oloa mikä niistä tulee. Eli jos jokin niin unelma maailman kiertämisestä motivoi mua hankkiutumaan ammattiin jossa on hyvä palkka ja sopivasti lomia, hehee. Mä en oikeesti kykene sanoin kuvaamaan sitäkään tunnetta mikä mun mahanpohjassa herää aina ku muistan että alle kaks viikkoa niin oon taas Rooman ytimessä, aaaaaaaa sekoamispiste! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti