niin tuli fiilis että nyt voisin oksentaa tähän tekstiä viiden vuoden ajalta koska luova tylsyys iski. yritin ensin tapani mukaan ettiä jotai ällösöpöjä valmiita kuvia hienoine teksteineen mutta koska mulla on eka kertaa elämässä olo ku elokuvassa nii kävipä näin että nämä perkeleen mitäänsanomattomat taideteokset (anteeksi) pettivät mut. höh. ihan sama, tää päivä on ollu maailman oudoin. tai no eilinenki oli suhteellisen jännä. sitä yhtäkkiä löytää ittensä tilanteesta johon ei ikinä ois voinu kuvitella osallistuvansa ja sitten tajuaakin että elämä on mun kohalla sittenki kivaa joskus ja kaikki on hyvin. no ei nyt kaikki kummiskaan ikinä mutta melkeen.
ja sitten tuntuu lähinnä tältä......
ps. jo varmaan kuudetta tuhannetta päivää päässä soinut aivojen raiskaaja
hih en kestä akua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti